Shakki on katutappelua

11280426_1652909861611797_124818252_n

“By some ardent enthusiasts’ Chess has been elevated into a science or an art. It is neither; but its principal characteristic seems to be – what human nature mostly delights in – a fight.” (Emanuel Lasker)

“Chess is war over the board. The object is to crush the opponents mind.” (Bobby Fischer)

“Chess is ruthless: you’ve got to be prepared to kill people.” (Nigel Short)

 

Nämä ylemmät lainaukset kuvaavat omaa nykyistä asennettani kilpashakkiin. Olen aina ollut kilpailuhenkinen shakin suhteen ja nautin voitontunteesta. Muutkin suhtautumistyylit peliin ovat tietysti myös hyviä, esim. huvin vuoksi pelaaminen tai tieteellinen kiinnostus. Yläasteella pelasin paljon turnauksissa ja voitin myös paljon.

Lukiossa törmäsin shakin suhteen seinään; en ollut henkisesti tarpeeksi vahva kestämään häviöitä.

Miksi sitten suunnittelen jatkavani nyt syksyllä turnauspelaamista? Eikö olisi parempi vain olla ja elää rauhassa? Vastaus on: ei. Yksi syy tämän blogin avaamiseen oli se, että halusin palauttaa aktiivisen shakinpeluun ja -opiskelun elämääni. Tajusin, että se on ainoa asia, jossa olen joskus ollut erityisen hyvä ja haluan kehittää taitoani eteenpäin. Shakin opit ovat aina mielessäni ja sovellan niitä jatkuvasti esimerkiksi koulussa.

Ymmärsin myös, että suhtauduin väärällä tavalla shakkiin. Pelkäsin itseni nolaamista huonolla pelisuorituksella. Aloin pelata sitä tylsää, ”varmaa” peliä ja taktinen taitoni ruostui. Ja kuten pokerissa on tapana sanoa; scared money don’t make money, eli pelokkuus lamaannuttaa. Hävisin pelejä, koska pelkäsin häviötä.

Olen pari päivää miettinyt shakin vertaamista katutappeluun. Niissä on paljon samaa. Katutappelut ovat toki nopeatempoisempia ja fyysisesti vaarallisia, mutta näen niissä samoja periaatteita, joita haluan soveltaa uuteen pelityyliini; haluan joko voittaa näyttävästi tai hävitä. Turpaan saanti sattuu ja on vaarallista, mutta se myös opettaa asioita ja shakissa hävittyjä pelejä seuraa aina uusi peli.

Haluan nykyään pelata jokaisen pelin seuraavilla ominaisuuksilla:

  1. Pyrin olemaan laudalla mielikuvituksellisesti niin estoton kuin Batmanin vihollinen Jokeri.
  2. Haluan toteuttaa Breaking Badin päähahmo Walter Whiten lausahdusta: ”I am the one who knocks”. Haluan kaapata peleissäni aloitetta ja hyökätä.
  3. Valmistaudun peleihini huolella ja tutkin jälkikäteen pelini. En tuo puukkoa pyssytaisteluun.

Onko shakki sinun mielestäsi enemmän taidetta, tiedettä vai taistelua? Mitä itse haet shakin pelaamisella tai sen opetelulla?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s